1960-luvun alkupuolella todettiin eri tahoilla reservinaliupseerien oman yhdistyksen perustamisen tarpeellisuus Pietarsaaressa. Olihan 60-luvun vaihe erittäin voimakasta muuttoliikkeen aikaa kaupunkiin ja jonka seurauksena oli, että kaupunkiin muutti myös sellaisia reservinaliupseereita, jotka aikaisemmin olivat olleet mukana reserviläisjärjestöjen toiminnassa edellisillä asuinpaikkakunnillaan.
Varsinaisen alkusykäyksen yhdistyksen perustamiselle antoi Pietarsaaren Reservinupseerikerhon silloisen puheenjohtajan Eero Vuorisen ja sihteerin Åke Palmön kutsu saapua Reservinupseerikerhon kuukausikokoukseen keväällä -61 keskustelemaan aliupseeriyhdistyksen perustamista paikkakunnalle. Tätä kutsua noudattikin 8 asiasta kiinnostunutta reservinaliupseeria ja kokouksessa käydyn keskustelun tuloksena todettiin yksimielisesti, että kaupunkiin olisi perustettava aliupseereille oma yhdistys. Kokouksessa valittiin väliaikainen toimikunta viemään asiaa eteenpäin sekä valmistelemaan perustamiseen liittyviä toimenpiteitä.
Väliaikainen toimikunta saikin työnsä valmiiksi saman vuoden syksyllä ja kutsui perustavan kokouksen koolle Kaupunginhotelliin marraskuun 15 päiväksi 1961. Perustavassa kokouksessa oli läsnä 9 reservinaliupseeria ja he päättivät yksimielisesti perustaa Pietarsaaren Reservinaliupseerit nimisen yhdistyksen. Yhdistyksen perustamisasiakirjan ovat allekirjoittaneet seuraavat henkilöt: Runar Lindahl, Aaro Koipio, Jorma Lupunen, Jorma Kivinen, Reijo Saari, Matti Rantanen, Kullervo Vaittinen, Håkan Lindholm, Carl Lillqvist, Lauri Toivanen ja Esko Niemi.
Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Runar Lindahl ja johtokuntaan Aaro Koipio varapuheenjohtajana, Kullervo Vaittinen sihteerinä sekä jäseninä Carl Lillqvist, Henry Fagerudd, Håkan Lindholm, Jorma Lupunen ja Esko Niemi. Yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin 4.1.1963. Nimenmuutos merkittin rekisteriin 22.11.1963 ja uudeksi nimeksi tuli Pietarsaaren Reservinaliupseerit ry – Jakobstads Reservunderofficerare rf.
Jo ennen varsinaista yhdistyksen perustamista olivat reservinaliupseerit olleet mukana Pietarsaaren Reservinupseerikerhon tilaisuuksissa, joita he olivat järjestäneet, kuten erilaiset kilpailut, esitelmä- ja alustustilaisuudet sekä kunnianosoitukset haudoilla. Perustavassa kokouksessa todettiinkin, että yhteistyö Reservinupseeri-kerhon kanssa on välttämätön, sillä vain yhdessä voitaisiin päästä niihin päämääriin joihin vapaaehtoinen maanpuolustus pyrkii.
Toiminta oli alkuhetkistä lähtien selvästi kaksijakoinen. Erittäin suuri paino oli fyysisen kunnon ylläpitämisessä. Vuosittain oli järjestetty lukuisia erilaisia kilpailuja, joiden osanottajamäärä oli ollut vaihteleva. Osanottajamäärä ei tosin aina ole ollut niin runsas kuin mitä kulloinenkin jäsenmäärä olisi edellyttänyt, mutta monta uskollista oli ollut mukana.
Kilpailutoimintaa oli ulotettu myös paikkakunnan ulkopuolellekin, yhdistyksen jäsenet olivat olleet erittäin hyvällä menestyksellä mukana niin piirin kuin liitonkin järjestämissä mestaruuskilpailuissa. Piirin mestaruuksia ovat saavuttaneet monet ja valtakunnallisissa kilpailuissa, varsinkin ammunnan osalta, he ovat menestyneet hyvin. Sisäiseen kilpailutoimintaan tuli vuosien kulussa lisäväriä paikkakunnan poliisien ja Kokkolan varuskunnan tullessa mukaan kilpailuihin. Erittäin suuri merkitys oli Kokkolassa toimineella Pohjanmaan Ilmatorjuntapatteristolla järjestelytehtäviin luovuttamalla miehiä ja kalustoa käyttöön.
Henkistä puolta ei unohdettu, vaan sillä on ollut erittäin keskeinen osa yhdistyksen toiminnassa liikunnan ohella. Esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia oli pidetty vuosittain monia, aiheet ovat liikkuneet niin sotilas- kuin siviilielämän sektoreilla. Esitelmöitsijöinä ja alustajina ovat olleet oman yhdistyksen jäsenten lisäksi niin sotilas kuin siviilihenkilöt. Huhtikuun 4 päivänä 1965 oli juhlahetki yhdistyksemme historiassa. Silloin yhdistys kokoontui Pietarsaaren Palokuntatalossa yhdistyksen oman lipun vihkijäistilaisuuteen. Tämän kauniin lipun on suunnitellut yhdistyksemme jäsen Esko Niemi.
Jäsenhankinta oli alusta pitäen tehokasta jota kuvaa mm se, että suuriin yrityksiin kuin myöskin eri alueilla nimettiin omat jäsenhankkijansa kerhon jäsenistä. Kerhossa oli alusta alkaen ampumaharrastajia, mutta yhteisen harrastuksen esteenä oli sisäasiainministeriöltä saatava lupa ampumatoiminnasta mutta jonka Aaro Koipio hoiti kuntoon. Ammuntaa harjoiteltiin lähinnä pienoispistooleilla ja kivääreillä. Toiminta oli alusta alkaen hyvin sotilaallista ja esim. kunnianosoituksiin osallistuttiin sotilasasuissa. Vaasan reservinaliupseeripiirin perustava kokous oli 29.4.1962, siihen kerhostamme osallistui 5-6 miestä. Kerhomme liittyi piiriin ja osallistui aktiivisesti toimintaan. Muusta toiminnasta 60-luvulla mainittakoon erilaiset perheretket äitienpäivänä historiallisille paikoille, osallistumiset Maanpuolustuksen Tuen myyntitapahtumiin jne.
Monet asiat järjestettii yhteistyössä reservinupseerien kanssa kuten kokoukset, ampumakilpailut, ulkoilutapahtumat, käynnit sankarihaudoilla ja luento ja esitelmätilaisuudet. Viimeksi mainittuihin tilaisuuksissa vieraili luennoitsijoita sotilaspiiristä ja asiantuntijoita sotilaallisista tai historiallisista aiheista Eräs Hieno toimintatapa oli pitää etsintäharjoituksia. Se tuotti myös tuloksia, sillä myöhemmässä vaiheessa viranomaiset saivat kerholaisilta apua kadonneen miehen etsintään. Merkillepantavaa oli, että reservinaliupseerit olivat toimintansa alussa hyvin kiinteässä yhteistyössä monissa asioissa Vaasan sotilaspiirin kanssa. Tätä osoittaa mm. se että kun sotilaspiirin päällikön jäädessä eläkkeelle vuonna 1963 hän kiittää Pietarsaaren aliupseerikerhoa uhrautuvaisesta toiminnasta isänmaan ja maanpuolus-tuksen hyväksi sekä toivottaa hyvää tulevaisuutta.
Muusta toiminnasta voidaan mainita maastokilpailut jotka sisälsivät kartta-, ammunta-, suunnistus- ja matkanarviointiosuudet. Tilaisuuksiin oli kutsuttu ulkopuolisia maanpuolustuskerhoja. Tapahtumat loppuivat aina saunomiseen hyvässä hengessä. Merkittäviä olivat myös kerhon järjestämät ”kuntokilpailut”, jotka sisälsivät hiihtoa, kävelyä suunnistusta, pyöräilyä, uintia, soutua tai melontaa. Jokainen kirjasi tulokset ja saavutukset omiin kuntokortteihinsa vuosittain ja parhaat palkittiin kunto-merkein. Usein tapahtumat oli laadittu siten, että puolisoilla oli mahdollisuus osallistua tapahtumiin ja näin myös tapahtui.
Yksi huomattava tapahtuma 60-luvulla oli tykistökoulun 50-vuotisjuhla 11.04.1968, jonka aikana tapahtui museotykin paljastus museopuistossa sekä tykistöparaati. Pietarsaareen saapui Vaasan rannikkopatteristosta sotilasjuna käsittäen mm. kuusi tykkiä vetäjineen. Osastoa johti everstiluutnantti T. Kivirinta. Myös sotilassoittokunta osallistui juhlallisuuksissa. Sekä paikallinen upseeri- että aliupseerikerho tekivät huomattavan työn tilaisuuksien järjestelyissä. Erinäisissä tehtävissä auttoi myös partiolaiset. Tapahtuma sisälsi päivän mittaan kenttähartauden, muistomerkin paljastamisen, ohimarssin, kenttälounaan, kansalaisjuhlan ammattikoululla ja juhlaillallisen. Mukana olivat mm. kenraaliluutnantit Reino Virma ja Väinö Valve sekä kenraalimajurit Börje Backström ja Uuno Fagernäs.
Kerhotoiminta oli kohtalaisen vilkasta 60-luvun puolessa välissä, jäsenmäärä vuonna 1965 oli 54 henkilöä. 70-luvun vaihteessa jäsenmäärä oli vielä kasvanut, mutta toiminta oli aika vähäistä. Juhlatilaisuuksista, joissa kerho oli mukana, voitaisiin mainita Pietarsaaren vapautuksen päivä sekä John Graftonin 60-vuotismuistojuhla, jolla oli juhlavat puitteet monine kunnianosoituksineen.
Siirryttäessä70-luvulle sen alun tapahtumista mainittakoon että Vaasan au-piirin lopettamisen jälkeen kerhomme siirtyi Keski-Pohjanmaan Reservinaliupseerien piiriin vuoden 1973 alusta lukien. Seppeleenlaskutapahtumiin osallistuttiin säännöllisesti perinteiden mukaan, eli Pietarsaaren vapautuksen vuosipäivänä 28.2., puolustusvoimain lippupäivänä 4.6, kaatuneiden päivänä 21.5. ja itsenäisyyden päivänä 6.12. yhdessä upseereiden kanssa. Pietarsaaren reserviläiskerhoilla oli myös yhteistyöelin, johon kuului molemmista yhdistyksistä 2 jäsentä. Elin vastasi lähinnä kenttätyöstä, kuten urheilutapahtumista ja kilpailuista, ammunnoista, pelastuspalveluista ja maastotoiminnoista. Elin käytti nimeä Pietarsaaren reserviläiset. 10-vuotispäiviään kerho vietti juhlallisin merkein jakaen kunniamerkkejä ansioituneille. Mukan oli mm. torvisoittokunta ja Laulu-Jaakot. Juhla jatkui iltajuhlan merkeissä illallisineen, joka oli tarkoitettu vain jäsenille ja kutsuvieraille. Päiväjuhla oli avoin.
Muuten 70-luku meni vanhojen perinteiden mukaisesti ja saavuttaessa 1982 vuonna kerho virisi keskustelu oman kokouspaikan ja mökin hankinnasta. Tonttia, huvilaa/ mummonmökkiä etsittiin toimikunnan toimesta. Tähän osallistui myös upseerikerho. Ilmeisesti aivan sopivaa kohdetta ei löytynyt, vaikka paikkoja käytiin katsomassa Ähtävällä, Luodossa ja Pännäisissä, koska asia hautautui vuosien saatossa vai olisiko syy ollut raha, jota yhdistyksissä ei yleensä ole liiaksi.
Myös 80-luku vieri samoissa merkeissä kuin kerhon alkutaival oli mennyt. Harras-tettiin pistooliammunta, suunnistusta, osallistuttiin isänmaallisiin ja veteraani-tilaisuuksiin sekä tietenkin sankarihaudoilla muistotilaisuuksiin.
30-vuotisjuhlapäivää vietettiin hotelli Fontellissa 8.11.1991, ohjelmaan kuului tietysti juhlapuheet ja mitalien jako ansioituneille. Juhla jatkui illallisella. Paikalla oli myös kolme perustajajäsentä, nimittäin Aaro Koipio, Runar Lindahl ja Kullervo Vaittinen. Seuraavana vuonna, eli 1992, kerhomme osallistui upseerikerhon kanssa Jurvassa järjestettyyn valtakunnalliseen reserviläisjotoksen järjestelyihin ja toimien toimitsijoina. Vetovastuu tästä kuitenkin oli Vaasan reserviläiskerhojen. Meillä oli huomattava määrä miehiä talkoissa ennen kisoja sekä yöpymispaikan vastaavina toimitsijoina ja rastimiehinä itse kisoissa. Kilpaan otti osaa yli 500 miestä ja naista lokakuun 2-4. päivänä. Kilpailu koostui lukuisista eri tehtäväosuuksista kuten suunnistus, yöammunta, etäisyyden arviointi, maastossa huomiokyky, tietopuoliset kysymykset jne.
90-luvun alku oli maassamme lama-aikaa, joka näkyi jäsenistön määrässä mutta ei kerhon toiminnassa. Silloinkin osallistuttiin ennen mainittujen tapahtumien lisäksi pistooliammuntoihin, suunnistustapahtumiin, retkeilypäiviin, messutapahtumiin, myytiin itsenäisyyspäivänä hernerokkaa torilla, osallistuttiin keräyksiin ja luonnollisesti hoidettiin velvoitteet sankarihaudoilla. Jäsenmäärä alkoi kuitenkin nopeasti kasvaa. Tähän vaikutti todennäköisesti runsas ohjelma- ja kurssitarjonta maanpuolustuskoulutuksen muodossa. Jäsenistö alkoi käydä esim. Lohtajalla, Kokkolassa, Haapajärvellä sekä omalla paikkakunnalla järjestettävillä turva-, suojelu-, etsintä-, komppanian puolustus- ym. kursseilla ja nämä tapahtumat imivät lisää jäseniä myös reserviläiskerhoihin.
Maanpuolustustyön vilkastuminen Keski-Pohjanmaan alueella johti todennäköisesti myös siihen, että Kokkolassa pidettiin kokous reserviläispiirien yhdentymisestä 23.10.1994, jossa päätettiin reservinaliupseeri- ja reservinupseeripiirin toiminnallisesta yhdentymisestä. Voimat ja resurssit yhdistettiin. Vanhat piirit jäivät muodollisesti toimimaan hoitaen tarvittavat toiminnat liittoihinsa. Tähän piiriin tehtiin säännöt, jotka mahdollistivat sen, että kaikki maanpuolustusjärjestöt voivat liittyä siihen. Näin myös myöhemmin tapahtui. Kehitys oli kulkenut kerhon perustamisesta niin, että alussa olimme Vaasan reservin-aliupseeripiirissä ja sen lakattua 70-luvun alussa siirryimme Keski-Pohjanmaan reservinaliupseeripiiriin ja 1994 Keski-Pohjanmaan Maanpuolustuspiiriin.
Ko. kokouksessa Kokkolassa oli runsaasti kerhojen edustajia paikalla ja päätös tehtiin hyvin yksimielisesti. Samassa yhteydessä esitettiin vetoomuksia, että piirin alueelle perustettaisiin pääsääntöisesti naisille ja nuorille oma järjestö, johon voisivat liittyä kaikki maanpuolustustyöstä kiinnostuneet riippumatta siitä, olivatko he suorittaneet varusmiespalvelua tai ei. Alueella oli toiminut muutamia naisjärjestöjä aikaisemmin, jotka olivat kuihtuneet. Tämä ennen mainittu toive toteutui melko nopeasti.Voidaan katsoa, että 90-luvun puolenvälin jälkeen aloitettu prosessi kerhon sääntöjen muutoksesta oli merkittävä tekijä jäsenmäärän kasvulle sen toteuduttua. Tällöinhän kerhoon pääsivät kaikki varusmiespalveluksen suorittaneet ja muillakin oli mahdollisuus liittyä kannatusjäseneksi. Sääntömuutos hyväksyttiin 25.10.1996.
Muista tapahtumista voidaan mainita mm. retket jääkärimuseoon Kortesjärvelle, asemuseoihin Pietarsaaressa ja Kokkolan asekululle, laivaristeily Valhallaan/ Graftonille sukellustapahtumineen ja saunomineen, suunnistus/moniottelut, SRA ja muu ampumatoiminta, retki sotilasharjoitusleirille Lohtajalle ja kovapanos-ammuntojen seuranta, osallistuttiin Jaakonpäivien toritapahtumaan omalla osastolla makkaranmyyntikojuineen ja tykkineen ja jossa markkinoitiin maanpuolustustyötä ja kerhon toimintaa. Kerhon talous parani lisääntyneen jäsenmäärän ja toiminnan myötä, jolloin kerho myös investoi lisää uusiin aseisiin mm. kivääriin ja isopistooliin.
”Tuemme turvallisuutta” keräykseen osallistuttiin hyvällä menestyksellä, josta saatiin omat bonukset kerhon kassaan. Tulosta tehtiin myös useana vuotena jäsenmäärän kehityksellä. Piiri jakoi Reserviläisliiton jäsenhankintabonuksia parhaiten kasvaneille kerhoille, joista pääsimme osallisiksi. Kerhon jäsenet olivat aktiivisia, ei ainoastaan kerhotoiminnassa vaan myös osallistumalla paikallisosastojen toimintaan järjestäen MPK ry:n kursseja ja myös osallistumalla niihin lukuisasti.
Vuosikymmenen lopussa alkoi kiireinen aika, sillä silloin aloitettiin valmistukset vuoden 2000 SRA-SM kilpailujen järjestämisestä kerhon toimesta. Tapahtumaa edelsi lukuisat talkoot radan, ratalaitteiden ja ammuntakatoksien rakentamisineen. Talkoisiin osallistui lukuisa määrä jäseniä 1-2 kertaa viikossa. Sovelletun reserviläis-ammuntojen suomenmestaruuskisat onnistuivat erinomaisesti ja kerhon talous elpyi kilpailun myötä. Ampumatoiminta on jatkunut vilkkaana tähän päivään saakka. Ko. kilpailujen ja harjoitusten myötä jäsenmäärä on edelleen kasvanut ja nykyisin kuulumme piirin suurimpiin kerhoihin. Tähän on vaikuttanut lisäksi se, että kerho omistaa erilaisia aseita, joten ampumaharrastus ei vaadi kerholaisilta välitöntä investointia aloittaa ammuntaharrastus, jota taitoa kaikkien reserviläisten tulisi hallita mahdollisen kriisin sattuessa.
Muita 2000-luvun tapahtumia ja toimintaa ovat olleet osallistumiset näyttävästi esim. Pietarsaaren 350-vuotistapahtumiin, kauppiasmiesmessuille, retket Raippaluodon ja Uudenkaarlepyyn kevätjäille, suunnistusopetukset ja unohtamatta perinteisiä käyntejä Pedersören ja Pietarsaaren sankarihaudoilla kunniavartioineen ja lippuineen.
Kerhomme jäsenistö on myös pitänyt talouden kunnossa erilaisilla talkootempauksilla, joista on saatu toimintatukea. Talouden hyvä tila takaa erinomaiset kehitysmahdollisuudet tulevinakin vuosina. Esilläolo monissa tilaisuuksissa on nostanut reserviläisyyden profiilia suotuisasti , joka yhdessä aktiivisen muun toiminnan kanssa on pitänyt jäsenistön määrän jatkuvassa kasvussa. Nykyistä toimintaa edelleen kehittämällä ja monipuolistamalla toimintamahdollisuuksia jäsenistölle aiotaan kerhon kehitys pitää edelleen nousujohteisena. Kerho on myös osallistunut yhteystyössä paikallisosastojen kanssa erilaisten maanpuolustuskurssien läpiviemiseen ja kalenteria katsoen tulee osallistumaan lähitulevaisuudessakin. Rattaat ovat olleet hyvin voideltuja ja toivottavasti pyörivät tulevina vuosina kevyesti isänmaan ja maanpuolustuksen hyväksi.